Arvostelussa Motorola Moto Z2 Play ja Moto Z2 Force – erikoisuutena Moto Mods -lisäosat

Moto Z2 Force (päällä) ja Moto Z2 Play (alla).

Tällä kertaa Motorolalta testattavaksi päätyivät Moto Z2 -malliston uusimmat älypuhelimet: keskihintainen Moto Z2 Play sekä huipputasoa oleva Moto Z2 Force. Näiden kahden puhelimen lisäksi testiin päätyi kolme Moto Mods -lisäosaa, jotka ovat yhteensopivia molempien puhelimien kanssa. Testissä käväisseet Moto Mods -lisäosat olivat Moto Gamepad, Moto 360 Camera sekä Moto TurboPower Pack.

Olemme tänä vuonna SuomiMobiilissa testanneet alemman hintaluokan Motorola Moto G5S -puhelimen, joka vakuutti erityisesti laatunsa ansiosta. Nyt Moto Z2 Force on teknisesti lippulaivapuhelin ja Moto Z2 Play on keskiluokkaa. Vaikka nämä kaksi Moto Z2 -malliston puhelinta ovatkin teknisesti varsin erilaiset, niin ulkoisesti erot ovat hyvin minimaalisia, minkä takia päätin mahduttaa mielipiteeni molemmista puhelimista tähän yhteen arvosteluun.

Tässä arvostelussa tullaan keskittymään Moto Z2 Play- ja Moto Z2 Force -puhelimiin sekä kolmeen Moto Mods -lisäosaan. Artikkelissa mainitut mielipiteet ovat henkilökohtaisia.

Myyntipakkaus

Molemmat puhelimet toimitetaan lähes identtisissä myyntipakkauksissa. Puhelimien myyntipakkaus on ulkoisesti punainen ja paketin päältä käy ilmi, mikä puhelin on kyseessä. Myyntipakkauksien ulkopintaan on painettu myös Motorolan sekä Lenovon logot yhdessä Moto Mods yhteensopivuustiedon kera.

Myyntipakkausta avatessa tulee heti ensimmäisenä esille itse puhelin, jonka alta löytyy erillinen pahvilaatikko, jonka sisällä on käyttöohjeet ruotsiksi. Ainakaan testilaitteidemme myyntipakkauksiin ei kuulunut suomenkielisiä ohjeita. Molempien puhelimien paketista löytyy myös metallinen SIM-korttiluukun avaustyökalu. Moto Z2 Playn sekä Moto Z2 Forcen paketteihin kuuluvat myös USB-C-tyypin latausjohto sekä TurboPower-laturi. Puhelimien mukana tulee myös kankaalla päällystetty takakuori, joka liitetään Moto Mods -kuorien tilalle magneettisesti. Näiden lisäksi Moto Z2 Forcen paketissa on adapteri, jolla saa USB-C-tyypin liittimeen yhdistettyä normaalit 3,5 mm kuulokkeet. Moto Z2 Forcessa ei siis ole Moto Z2 Play -puhelimeen verrattuna perinteistä kuulokeliitintä.

Uusien Motorola Moto Z2 -puhelimien kanssa ei siis toimiteta juurikaan mitään ylimääräistä, vaan oikeastaan kaikki tarpeellinen on mukana. Iloinen yllätys oli kuitenkin kankaalla päällystetty magneettisesti kiinnittyvä kuori, sillä sen avulla puhelimista saadaan pehmeämpiä ja ne takaavat selvästi paremman käsituntuman.

Laatutuntuma ja ulkoiset huomiot

Lenovo on tehnyt mielestäni hyvää työtä Moto Z2 Force- ja Moto Z2 Play -puhelimien ulkoisessa olemuksessa. Molemmat puhelimista ovat ulkoisesti hyvin samanlaisia ja yhtä laadukkaita. Laitteet rakentuvat alumiinista ja rakenne on hyvin jämäkkä. Käänneltäessä ja väänneltäessä Moto Z2 -puhelimia ei kuulu minkäänlaisia natinoita, vaikka molempien laitteiden runko antaa hieman periksi juurikin ohuen rakenteen takia. Mielestäni puhelimien tuntuma kädessä on laadukas, mutta ehkä jokseenkin kulmikas, sillä laitteiden takaosat ovat täysin suoria.

Molemmissa puhelimissa takakamera tulee huomattavasti ulos muusta rungosta. Halvemmassa Moto Z2 Playssa kameran ulkonevuus on huomattavasti suurempi kuin kalliimmassa Moto Z2 Forcessa. Testijakson aikana en kokenut ulkonevia kameroita suurena ongelmana Moto Z2 -puhelimien kohdalla, mutta eivät ne kovin kauniitakaan ole. Puhelimia pöydällä pidettäessä kameran ulkoneminen auttoi ottamaan paremman otteen puhelinta nostettaessa.

Moto Z2 -puhelimien muotoilu on toteutettu silmällä pitäen Moto Mods -lisäosia, jotta edellisen sukupolven lisäosat olisivat myös yhteensopivia. Puhelimet ovat myös todella ohuita, sillä molemmat ovat noin 6 millimetrin paksuisia. Puhelimet ovat siis hyvin ohuita ja samalla myös ohuempia kuin suurin osa vuoden 2017 lippulaivapuhelimista. Mutta jos puhelimiin kuitenkin halutaan yhdistää jokin Moto Mods -lisäosa, niin kokonaisuus on selvästi paksumpi.

Henkilökohtaisesti olen kuitenkin vakuuttunut enemmän halvemman Moto Z2 Playn ulkoisesta tuntumasta. Kyseisessä mallissa Lenovo tyytyy hiekkapuhallettuun paljaaseen alumiiniin, kun taasen Moto Z2 Forcessa on pyritty enemmän ehkä tekemään lippulaivapuhelisempaa vaikutelmaa. Syy, miksi en kovasti pidä Moto Z2 Forcen metallipinnasta on harjatun alumiinin sekä sormenjälkiä itseensä vetävän pinnoitteen yhdistelmä, jotka luovat yhdessä hieman kiiltävän pinnan. Moto Z2 Playssä puhdas hiekkapuhallettu alumiinipinta on taas täysin eri tasolta, eikä se kerää sormenjälkiä tai muuta likaa yhtä helposti.

Molemmat Moto Z2 -puhelimista on päällystetty vettähylkivällä nanopinnoitteella, mutta kumpikaan ei ole IP-luokituksien mukaisesti vedenkestävä. Lenovon mukaan puhelimissa käytetään kehittynyttä nanopinnoitusteknologiaa, joka hylkii vettä. Pinnoitteen luvataan suojaavan muun muassa roiskeilta tai kevyeltä sateelta. Puhelimia ei ole kuitenkaan suunniteltu upotettavaksi veteen tai muihin nesteisiin. Mielestäni IP-luokituksen puute erityisesti lippulaivatason Moto Z2 Forcesta ihmetyttää, sillä kilpailijoiden lippulaivapuhelimet ovat pitkälti jo vedenkestäviä.

Moto Z2 Force ulkoisesti

Moto Z2 Forcen etupuolella valtaa pitää 5,5 tuuman kosketusnäyttö, joka peittää noin 70 prosenttia koko laitteen etuosasta. Kyseessä ei siis ole puhelin, jossa on pyritty vähentämään näytön kehyksiä, vaan Moto Z2 Force edustaa vielä perinteisempiä lippulaivapuhelimia. Näytön alapuolella on yksi kapasitiivinen painike, johon on integroituna sormenjälkilukija. Kyseessä ei siis vakiona ole kotipainike, vaan ainoastaan sormenjälkilukija. Toki painikkeeseen on mahdollista asettaa kaikki navigointipainikkeet, jotka toteutetaan erilaisien eleiden avustuksella. Sormenjälkilukijan yläpuolella on tuttu Moto-logo sekä vasemmalla puolella on puheluihin käytettävä mikrofoni. Näytön yläpuolella on perinteiseen tapaan etukamera, valoisuudentunnistin, puheluihin käytettävä kuuloke (puhelimen ainoa kaiutin ja toimii myös tavallisena kaiuttimena) sekä lisäksi Motorolan puhelimissa varsin yleinen salama, jonka tarkoituksena on helpottaa etukameralla kuvaamista hämärissä olosuhteissa.

Puhelimen takaosassa on havaittavissa heti ensimmäiseksi jonkin verran muusta rungosta ulkoneva pyöreä kameraosa. Kameraosassa on kaksi kameraa, laserautomaattitarkennus sekä kaksois-LED-salama, jotka yhdessä luovat hymiöltä näyttävän asetelman. Takaosassa on myös Motorolan M-logo sekä Moto Mods -lisäosille tarkoitettu liitäntä. Takaosassa katse kiinnittyy myös muoviseen koko puhelimen rungon kiertävään kapeaan antennijuovaan, joka ainakin omaan silmääni ei näytä kovin lippulaivamaiselta ratkaisulta.

Moto Z2 Forcen oikeassa reunassa on äänenvoimakkuuspainikkeet sekä käynnistyspainike, kun taasen vasen reuna on jätetty kokonaan tyhjäksi. Puhelimen yläreunassa on yksi luukku, jonka takaa löytyy paikka muistikortille sekä kahdelle nano-SIM-kortille (joko kaksi SIM-korttia tai vaihtoehtoisesti yksi SIM-kortti ja muistikortti). Puhelimen alareunassa on ainoastaan USB-C-tyypin latausliitin. Puhelimessa ei siis ole perinteistä 3,5 mm kuulokeliitintä.

Moto Z2 Play ulkoisesti

Moto Z2 Play on ulkoisesti lähes identtinen Moto Z2 Forcen kanssa, mutta joitakin muutoksia on tullut eri ominaisuuksien sijainteihin. Puhelimessa on saman kokoinen 5,5 tuuman kosketusnäyttö, jonka näyttö-runko-suhde on myös noin 70 prosenttia. Näytön alapuolella on isovelimallin tapaisesti yksi kapasitiivinen painike, jossa on myös sormenjälkilukija. Painikkeeseen on mahdollista aktivoida kaikki navigointipainikkeet eleiden avustuksella. Sormenjälkilukijapainikkeen vasemmalla puolella on puheluihin käytettävä mikrofoni. Näytön yläpuolella on vasemmalta oikealle lueteltu kaksois-LED-salama (selfie-kuville), puheluihin käytettävä kuuloke (toimii myös puhelimen ainoana kaiuttimena), valoisuudentunnistin sekä etukamera. Kaiuttimen alapuolella on tuttu Moto-logo.

Laitteen takaosa on pitkälti hyvin samanlainen kuin isovelimallissa. Huomattava yksityiskohta on ulkoneva kameraosa, jossa on tällä kertaa ainoastaan yksi kamera, laserautomaattitarkennus sekä kaksois-LED-salama. Kameraosan alapuolella on tuttu Motorolan M-logo sekä puhelimen takaosassa on myös Moto Mods -lisäosille tarkoitettu liitäntä. Moto Z2 Forcen tapaisesti myös Moto Z2 Playn takaosaa kiertää muovinen antennijuova.

Moto Z2 Playn oikeassa reunassa on äänenvoimakkuuspainikkeet sekä käynnistyspainike, kun taasen vasen reuna on jätetty kokonaan tyhjäksi. Puhelimen yläreunassa on mikrofoni ja yksi luukku, jonka takaa löytyy paikka muistikortille sekä kahdelle nano-SIM-kortille (kaksi SIM-korttia ja muistikortin voi laittaa samanaikaisesti). Puhelimen alareunassa on USB-C-tyypin latausliitäntä sekä perinteinen 3,5 mm kuulokeliitäntä.

Näyttö

Moto Z2 -puhelimien yksi mainittavimmista eroista löytyy näytöistä. Molemmat laitteet on kehitetty 5,5 tuuman näyttöpaneelin ympärille, mutta mitään muuta yhteistä näytöillä ei ole. Puhelimien näytöt perustuvat OLED-teknologiaan, mutta Moto Z2 Playssä hyödynnetään AMOLED-näyttöä ja Moto Z2 Forcessa taasen P-OLED-näyttöä.

OLED-näyttöpaneelit toistavat mustat väritasot huomattavasti paremmin kuin kilpailevat LCD-näytöt. OLED-näyttöjen perusajatus on huomattavasti erilainen kuin LCD-näyttöjen. OLED-näytöissä erillistä taustavaloa ei tarvita, sillä itse pikseli valaisee itsensä, jonka ansiosta näyttöpaneeleista ja näin ollen myös puhelimista saadaan ohuempia. Esimerkiksi musta näyttää OLED-näytöllä oikeasti mustalta, kun pikseleissä ei ole tällöin valoja. Mutta mikä ero on P-OLED ja AMOLED -näyttöpaneeleilla? Suurta eroa näillä ei ole, vaan oikeastaan vain valmistaja on eri. LG:n valmistaman näytön nimitys on Plastic OLED, eli P-OLED, kun Samsung käyttää nimitystä Active Matrix OLED, eli AMOLED.

Moto Z2 Play -puhelimessa Lenovo hyödyntää siis Samsungin valmistamaa näyttöä ja Moto Z2 Forcessa LG:n näyttöpaneelia. Moto Z2 Playn näyttö on Full HD -tasoa (1080 x 1920), kun Moto Z2 Forcessa on tarkempi QHD-näyttö (1440 x 2560). Puhelimia vierekkäin testaillessa eroja näyttöjen tarkkuudessa on mahdotonta nähdä paljain silmin. Oletusasetuksilla puhelimien näytöissä on havaittavissa minimaalinen ero väreissä. Moto Z2 Forcen näytössä kaikki värit ovat hieman harmaampia, kun taas Moto Z2 Forcen näytöllä muun muassa valkoinen näyttää puhtaalta valkoiselta. Moto Z2 -puhelimien näytöissä on erinomaiset katselukulmat ja myös auringonvalossa niistä saa helposti selvää.

Siinä missä Moto Z2 Playn näyttö on päällystetty perinteiseen tapaan Corning Gorilla Glass 3 -lasilla, niin Moto Z2 Forcessa on Lenovon oma Moto ShatterShield -suojapinta. ShatterShield-tekniikan kerrotaan olevan iskunkestävä, eikä sen pitäisi perinteisen lasin tapaan haljeta, jos puhelin pääsee tipahtamaan. Moto Z2 Force on ensimmäinen Motorola-puhelin tänä vuonna, jossa kyseistä näyttöpintaa hyödynnetään, mutta aikaisemmin markkinoille on tuotu muun muassa Moto X Force- ja Moto Z Force -puhelimet. ShatterShield-tekniikan päällimmäinen pinta on muovia, eikä lasia.

Puhelimen näytöstä löytyvä muovinen ulkokerros on myös todella herkkä naarmuuntumaan juurikin pehmeiden materiaalien takia. Myös Lenovo on monessa tilanteessa kehottanut kuluttajia käyttämään kolmannen osapuolen näytönsuojia, jos näyttöpinnan ei halua naarmuuntuvan. Testijakson aikana Moto Z2 Forcen näyttöön ilmestyi useita naarmuja, joten erillisen näytönsuojan käyttäminen on enemmän kuin suositeltavaa. Huomasin myös, että näyttö tuntui naarmuuntuvan helposti myös pelkästään taskussa pidettäessä, jossa puhelimen kaverina ei ollut mitään muuta. Henkilökohtaisesti en ole kovin innostunut ShatterShield-tekniikasta tämän tasoisessa sekä hintaisessa lippulaivapuhelimessa, mutta toisaalta joissain tilanteissa ”hajoamattomasta” näytöstä voi olla myös huomattavasti hyötyä.

Tekniikka ja suorituskyky

Teknisesti Moto Z2 Play sekä Moto Z2 Force ovat täysin eri kategoriasta, joka näkyy myös hinnoittelussa. Halvempi Moto Z2 Play rakentuu keskiluokan Snapdragon 626 -järjestelmäpiirin ympärille ja Moto Z2 Force taasen huippuluokan Snapdragon 835 -järjestelmäpiirin ympärille. Otetaan käsittelyyn kuitenkin ensin Moto Z2 Play.

Moto Z2 Playn tehoista huolehtii siis Snapdragon 626 -piiri, joka rakentuu neljästä 2,2 GHz:n kellotaajuudella toimivasta Cortex-A53-ytimestä. Grafiikkasuorittimen virkaa puhelimessa hoitaa Adreno 506. Moto Z2 Playssä on kohtalaiset 4 gigatavua RAM-muistia, joka riittää mainiosti Android 7.1.1 -käyttöjärjestelmälle. Sisäistä tallennustilaa puhelimesta löytyy mukavat 64 gigatavua, mutta laitteessa on mahdollista käyttää myös muistikorttia.

Suorituskykymittauksissa Moto Z2 Play tuottaa perustulosta. Pisteet eivät ole mitenkään kovin erikoiset, mutta päivittäisessä käytössä tehot riittävät mainiosti ja hidasteluja on vaikea havaita. Omassa hintaluokassaan Moto Z2 Playn tekniikka on kuitenkin hieman alimitoitettua, sillä samalla 450 eurolla saa myös paljon paremmin varusteltuja puhelimia. Suomessa on myynnissä esimerkiksi vain murto-osan heikompia Snapdragon 625 -puhelimia alle 300 eurolla (mm. Moto G5S Plus ja Xiaomi Mi A1), minkä takia Snapdragon 626 -järjestelmäpiiri yhdistettynä 450 euron hintalappuun on hieman alimitoitettu. Alla on taulukko, jossa on nähtävillä Motorola Moto Z2 Playn, Xiaomi Mi A1:n sekä samanhintaisen Honor 9:n saamat pisteytykset suorituskykymittauksissa.

Huom. Mitä korkeammat pisteet, sitä tehokkaampi laite.

Moto Z2 Playn teknisessä toteutuksessa huomion arvoista on se, että Lenovo on päättänyt jättää puhelimeen 3,5 mm kuulokeliittimen. Henkilökohtaisesti pidän Lenovon ratkaisusta, sillä perinteinen kuulokeliitin on vielä tänäkin päivänä todella tarpeellinen. Moto Z2 Playstä ei ole ulkoisesti havaittavissa erillistä kaiutinta, sillä ääni kuuluu puhelimen näytön yläpuolella olevasta kuulokkeesta, jota käytetään niin puheluissa kuin äänen toistamisessa. Puheluissa äänenlaatu on loistava ja myös muussa äänentoistossa kaiutin kykenee yllättävän hyvään laatuun. Erityisen yllättynyt olin siitä, miten voimakkaaksi äänen voi asettaa.

Moto Z2 Play lyhyesti:

• 8-ytiminen Snapdragon 626 (8 x 2.2 GHz Cortex-A53)
• Adreno 506 -grafiikkasuoritin
• 4 Gt RAM-muistia
• 64 Gt tallennustilaa (muistikorttipaikka)
• Puhelimessa 3,5 mm kuulokeliitin

Moto Z2 Force on Lenovon tuorein lippulaivapuhelin, joka kätkee sisuksiinsa myös sen arvoista tekniikkaa. Tehoista huolehtii monista huippupuhelimista tutuksi tullut kahdeksanytiminen Snapdragon 835 -järjestelmäpiiri, joka koostuu neljästä 2,35 GHz:n taajuudella toimivasta Kryo-ytimestä sekä neljästä 1,9 GHz:n taajuudella hyrräävästä vastaavanlaisesta Kryo-ytimestä. Grafiikkasuorittimen virkaa puhelimessa hoitaa Adreno 540. Piirin kaverina on huippupuhelimelle tyypilliseen tapaan 6 gigatavua RAM-muistia, joka riittää tehokkaassa käytössä paremmin kuin hyvin. Sisäistä tallennustilaa testiin saapuneessa kappaleessa oli 64 gigatavua, mutta puhelimesta on olemassa myös 128 gigatavun versio. Itsessään 64 gigatavua tallennustilaa riittäisi ainakin itselleni varmasti koko puhelimen eliniän ajan, mutta joillekin tehokäyttäjille 128 gigatavuakin voi olla liian vähän. Onneksi Lenovo on päättänyt jättää puhelimeen myös muistikorttipaikan, joka tukee microSD-kortteja aina 256 gigatavuun asti.

Suorituskykymittauksissa Motorola Moto Z2 Force pärjää yhtä hyvin kuin kaikki muutkin Snapdragon 835 -järjestelmäpiiriin perustuvat älypuhelimet. Mittauksissa puhelin saa siis loistavia pisteytyksiä ja päivittäisessä käytössä on jopa mahdotonta havaita ylimääräisiä hidasteluja, jotka liittyisivät suorituskykyyn. Moto Z2 Forcella voi siis pelata raskaimpiakin pelejä ilman pelkoa hidasteluista. Alla on taulukko, josta on nähtävissä Moto Z2 Forcen saamat pisteytykset eri suorituskykymittauksissa. Taulukossa on myös Snapdragon 835 -piiriin perustuvien Nokia 8- ja OnePlus 5 -puhelimien vastaavat pisteytykset.

Huom. Mitä korkeammat pisteet, sitä tehokkaampi laite.

Lenovo on tehnyt mielestäni varsin ikävän päätöksen Moto Z2 Forcen kohdalla verrattuna Moto Z2 Play -puhelimeen. Nyt huippupuhelimessa ei ole enää perinteistä 3,5 mm kuulokeliitintä, jolle ainakin allekirjoittanut lyötäisi lukuisia käyttötarkoituksia. Moto Z2 Forcen kohdalla käyttäjät joutuvat siis tyytymään joko Bluetooth-kuulokkeisiin tai puhelimen mukana toimitettuun adapteriin, jolla tavalliset kuulokkeet saa liitettyä USB-C-tyypin liitäntään. Moto Z2 Play -puhelimen tapaisesti myöskään isovelimallissa ei ole erillistä äänentoistoon käytettävää kaiutinta, vaan tyytyminen on yleisesti vain puheluihin käytettävään kaiuttimeen, joka sijaitsee näytön yläpuolella. Puheluissa äänenlaatu on jälleen loistava ja myös muussa äänentoistossa kaiutin kykenee hyvään laatuun.

Moto Z2 Force lyhyesti:

• 8-ytiminen Snapdragon 835 (4 x 2.35 GHz Kryo & 4 x 1.9 GHz Kryo)
• Adreno 540 -grafiikkasuoritin
• 6 Gt RAM-muistia
• 64 Gt tallennustilaa (muistikorttipaikka)
• Ei 3,5 mm kuulokeliitintä

Sormenjälkilukija

Moto Z2 -puhelimien kohdalla sormenjälkilukija löytyy näytön alapuolelta löytyvästä kapasitiivisesta painikkeesta. Molemmassa puhelimessa sormenjälkilukija toimii luotettavasti ja ilman ongelmia. Lukitus aukeaa alle sekunnissa ja testijakson aikana molemmat puhelimista tunnistivat järjestäen jokaisen lukuyrityksen.

Sormenjälkilukijan voi myös aktivoida navigointipainikkeeksi eleiden avustuksella tuttuun Lenovo-tyyliin. Muun muassa pyyhkäisemällä painiketta vasemmalta oikealle avautuu viimeksi käytettyjen sovellusten näkymä ja pyyhkäisemällä oikealta vasemmalle päästään yksi askel taaksepäin. Painamalla painiketta kerran nopeasti päästään taasen takaisin aloitusnäytölle tai painalla painiketta hieman pidempään saadaan sammutettua näyttö. Sormenjälkilukijan painikkeella navigointi vapauttaa samalla myös tilaa näytöltä, sillä erillisiä ohjelmistollisia navigointipainikkeita ei enää tarvita. Ainakin itse huomasin eleiden avulla toteutetut navigointipainikkeet aluksi hieman hankaliksi, mutta ajan kanssa siihen myös tottui.

Akunkesto

Vaikka Moto Z2 Play ja Moto Z2 Force ovat vain 6 millimetriä paksuja, niin Lenovo on onnistunut pakkaamaan niiden sisälle kohtalaisen suuret akut. Moto Z2 Playssä on 3000 milliampeeritunnin akku ja Moto Z2 Forcessa hieman pienempi 2730 milliampeeritunnin akku. Molemmat puhelimet tukevat myös TurboPower-pikalatausta, jonka avulla puhelimien akun varaus saadaan nollasta 50 prosenttiin noin puolessa tunnissa ja reilussa tunnissa nollasta 100 prosenttiin.

Omassa käytössäni molempien puhelimien akut tuntuivat kestävän helposti yhden päivän yli ja illalla akkua oli vielä 20-30 prosenttia. Omalla käytölläni puhelimilla olisi tuskin kyennyt menemään kahta päivää peräkkäin, mutta yksi päivä on varsin yleinen käyttöikä älypuhelimelle yhdellä latauksella.

Molempia puhelimia ladataan USB-C-tyypin latausliittimen avustuksella, mikä on luonnollista tämän hintaluokan puhelimelta. Kummassakaan puhelimessa ei ole vakiona mahdollisuutta langattomaan lataukseen. Moto Z2 -puhelimille on kuitenkin myynnissä myös Moto Style Shell -kuoria, jotka pitävät sisällänsä tuen langattomalle lataukselle.

Kamerat

Lyhyesti sanottuna Moto Z2 -puhelimien kameroissa on potentiaalia, vaikka eivät yltä aivan markkinoiden kärkikahinoihin. Moto Z2 Playssä on yksi 12 megapikselin kamera takana ja 5 megapikselin kamera edessä. Moto Z2 Forcessa on taasen kaksoiskamera, joka koostuu värillistä 12 megapikselin RGB-sensorista ja 12 megapikselin monokromisensorista. Ratkaisu on siis hyvin lähellä Huawein puhelimissa nähtyä. Moto Z2 Forcessa on myös pikkuveljensä tavoin 5 megapikselin etukamera. Otetaan aluksi käsittelyyn halvemman Moto Z2 Playn kamera.

Moto Z2 Playn kamerana toimii siis yksi 12 megapikselin sensori (1,4 um, f/1.7), jonka kaverina on kaksois-LED-salama. Tarkennuksesta pitää huolen laserautomaattitarkennus. Puhelimen kamera kykenee hyvään lopputulokseen hyvässä valossa, mutta hämärässä on turha odotella kovin erikoista jälkeä. Kuvista katoaa huomattavasti yksityiskohtia ja rakeisuus lisääntyy huimasti. Normaalissa valaistuksessa kuvat ovat tarkkoja sekä värit ovat pääasiassa hyvin luonnollisia. Moto Z2 Playn kamera on mielestäni varsin perustasoa omassa kategoriassaan ja kamera toimii päivittäisessä käytössä monilla varmasti todella hyvin, vaikka huipputason kuvanlaatuun ei yletytä. Alla on muutamia Moto Z2 Playn pääkameralla taltioituja kuvia.

Puhelimen etukamera on aikaisemmin mainitun mukaisesti 5 megapikseliä (1,4 um, f/2.2). Etukamera kykenee kohtuulliseen lopputulokseen pikaisilla testauksilla. Myös hämärämmässä etukameralla voi saada kohtaista jälkeä, sillä sen kaverina on kaksisävyinen pehmeä salama. Salama on varsin valovoimainen ja ainakin itse koin sen välillä liiankin kirkkaaksi.

Videokuvausta Moto Z2 Playllä voi harrastaa korkeintaan 4K 30fps -tarkkuudella. Videokuvaus hoitaa asiansa mallikkaasti, mutta ehkä häiritsevin seikka on optisen kuvanvakaimen puute, jonka takia videoihin tulee helposti tärähtelyitä. Testijakson aikana huomasin Moto Z2 Playn kohdalla videokuvauksessa automaattisen tarkennuksen toimivan jokseenkin heikosti, sillä kamera mietti toisinaan jopa useamman sekunnin, mihin pitäisi tarkentaa. Peruskäyttöön Moto Z2 Playn kamera sopii mainiosti niin still-kuvauksessa kuin videokuvauksessakin.

Moto Z2 Force on kameroidensa osalta hieman paremmalla tasolla verrattuna pikkuvelimalliin. Puhelimen pääkamerana toimii kaksoiskamera, joka koostuu yhdestä Sonyn valmistamasta 12 megapikselin RGB IMX 386 -sensorista (1,25 um, f/2,0) sekä yhdestä täysin vastaavanlaisesta mustavalkosensorista. Kameran kaverina on laserautomaattitarkennus sekä valovoimainen kaksois-LED-salama. Moto Z2 Forcessa kaksoiskameralla on kaksi päätarkoitusta: bokeh-efektin, eli syvyysterävyyden, mahdollistaminen sekä todelliset mustavalkokuvat ilman jälkikäsittelyä. Valitettavasti vain toinen näistä pääominaisuuksista toimii kunnollisesti ja toinen on lähes käyttökelvoton. Moto Z2 Forcen kaksoiskamera ei kuitenkaan kykene useiden muiden kaksoiskamerapuhelimien tavoin optiseen zoomaukseen.

Bokeh-ominaisuutta testatessa huomasi heti, ettei se toimi niin kuin useissa muissa puhelimissa. Testasin bokeh-toimintoa ottamalla kuvan toisesta puhelimesta hyvässä valaistuksessa, mutta kuvasta ei tullut kovin erikoinen. Kamera ei näyttänyt tunnistavan vaaditulla tavalla kuvattavan kohteen ääriviivoja, minkä takia kuvasta tuli todella huono. Alla on kaksi testikuvaa.

Toinen kaksoiskameran pääominaisuuksista toimii mielestäni mallikkaasti. Todellisia mustavalkokuvia on mahdollista taltioida toisella vain mustavalkokuviin kykenevällä sensorilla. Mustavalkoisissa kuvissa on enemmän yksityiskohtia kuin värillisissä kuvissa ja samalla mustavalkoiset kuvat tuovat mukanaan hieman erilaista perspektiiviä kuvien maailmaan. Alla on kuva pilkotuista puista värillisenä sekä mustavalkoisena.

Yleisellä tasolla Moto Z2 Forcen pääkameralla otetut kuvat ovat kohtalaisia, vaikka ei pääsekään monissakaan kuvaustilanteissa esimerkiksi Samsungin tai Huawein puhelimien tasolle. Puhelimella otetuissa kuvissa värit ovat omaan silmääni luonnollisia hyvässä valaistuksessa. Tuttuun tyyliin Moto Z2 Force ei ole kuitenkaan vahvimmillaan hämärissä olosuhteissa. Alla on muutama kuva, jotka on taltioitu Moto Z2 Forcen pääkameralla.

Etukamera on Moto Z2 Forcessa identtinen Moto Z2 Playn kanssa. Etukamerana on siis 5 megapikselin sensori (1,4 um, f/2.2). Etukamera kykenee yllättävän hyvään lopputulokseen. Verrattuna pikkuvelimallin etukameraan, niin Moto Z2 Forcella kuvat ovat omaan silmääni väritykseltään hieman tummempia, mistä ainakin henkilökohtaisesti pidän. Myös hämärämmässä etukameralla voi saada kohtaista jälkeä, sillä sen kaverina on kaksisävyinen pehmeä salama. Moto Z2 Forcen etukameran salaman ongelmana on myös kirkkaus, sillä selfie-kuvia otettaessa silmät eivät tykkää salamasta juurikaan.

Videokuvausta Moto Z2 Forcellakin voi harrastaa korkeintaan 4K 30fps -tarkkuudella. Videot ovat pitkälti samalla tasolla pikkuvelimallin kanssa, eikä edelleenkään mukana ole optista kuvanvakainta, mitä voidaan pitää tämän tasoisessa lippulaivapuhelimessa jo suurena puutteena. Moto Z2 Playn kohdalla havaittu videokuvauksen automaattitarkennuksen ongelma ei ole läsnä enää Moto Z2 Forcen kamerassa. Tiivistetysti sanottuna Moto Z2 Forcen kamera ei pääse lähellekään muiden valmistajien huippupuhelimia, mutta kameroissa on kuitenkin potentiaalia. Kamerat eivät ole huonot, vaan enemmän keskitasoa.

Käyttöjärjestelmä

Motorolan puhelimet on tunnettu jo pitkään lähes puhtaasta Android-käyttökokemuksesta, eikä poikkeusta tule Moto Z2 -puhelimienkaan kohdalla. Molemmissa puhelimissa käyttöjärjestelmänä toimii arvostelun kirjoitushetkellä Android 7.1.1 Nougat -versio, mutta Lenovo on lupaillut päivitystä myös Android 8.0 Oreoon. Testijakson aikana Moto Z2 Playn tietoruvapäivitys oli 1. syyskuuta 2017, kun taas Moto Z2 Forcessa se oli vielä vanhempi 1. elokuuta 2017. Vaikka puhelimissa on varsin puhdas Android-käyttöjärjestelmä, jostain syystä Lenovo ei kovinkaan ahkerasti tunnu puhelimiaan päivittelevän.

Testijakson aikana kummankaan puhelimen kohdalla ei tullut vastaan ongelmia käyttöjärjestelmän osalta ja kaikki tuntui toimivan jouhevasti. Koska puhelimessa on lähes puhdas Android, niin laitteessa ei ole kovinkaan paljoa valmistajan omia ohjelmistoja.

Moto Mods -lisäosat

Sain testattavaksi Moto Z2 -puhelimien ohella kolme erilaista Moto Mods -lisäosaa, jotka ovat Moto Gamepad -peliohjain, 360 asteen kuviin ja videoihin kykenevä Moto 360 Camera sekä pikalatausta tukeva varavirtalähde Moto TurboPower Pack. Moto Mods -lisäosien erikoisuutena on se, että ne saa liitettyä Moto Z -malliston puhelimiin lähes saumattomasti ilman ylimääräisiä johtoja. Vaikka Moto Mods -lisäosat ovat ainakin omasta mielestäni loistava keksintö, niin niillä on yksi heikkous – nimittäin hinta. Testissä käväisseiden lisäosien hinnat Suomessa alkavat 70 eurosta ja kallein on mukavat 300 euroa. Kyseessä ei siis ole mitään halpoja leluja, vaan oikeasti suuria investointeja vielä 450-800 euron puhelimen ostamisen jälkeen.

Moto Gamepad

Testijakson aikana yhdeksi suosikeistani nousi erityisesti Moto Gamepad, joka tekee puhelimesta perinteisen näköisen käsikonsolin. Puhelin yhdistetään Moto Gamepadiin magneettikiinnityksellä, joka pitää puhelimen jämäkästi kiinni peliohjaimessa. Mielestäni Moto Z -malliston puhelimille suunniteltu peliohjain on hyvä ja tarpeellinen ainakin mobiilipelaamisesta innostuneille. Moto Gamepad on valmistettu kokonaan muovista, mutta laatutuntuma on yllättävän hyvä. Laitteesta löytyy yleisistä pelikonsoleista tutut painikkeet, joiden tuntuma on myös todella hyvä. Kovinkaan suurikätisille kuluttajille Moto Gamepadia ei ole suunniteltu, sillä painikkeet tuntuvat toisinaan olevan hyvinkin lähellä toisiaan.

Moto Gamepadille on oma sovelluksensa, Moto Game Explorer, jonne on listattu kyseistä Moto Mods -lisäosaa tukevat pelit. Sovellus listaa ilmaisten sovelluksien lisäksi myös maksulliset sovellukset. Sovellus ohjaa lataamaan pelit Google Play -kaupasta.

Peliohjaimessa on itsessään myös pieni 1035 milliampeeritunnin akku, jonka avustuksella puhelimella voi pelata hieman normaalia pidempään. Motorolan omien sanojen mukaan pelikonsolin oman akun pitäisi tuoda 8 tuntia lisää virtaa puhelimella pelatessa. Peliohjain ladataan hyödyntäen USB-C-tyypin latausliitintä ja mukana on myös perinteinen 3,5 mm kuulokeliitäntä, sillä ohjain peittää puhelimen päädyt estäen pääsyn liitäntöihin.

Mielestäni Moto Gamepad on yksi parhaimmista Moto Mods -lisäosista, joita on tarjolla. Näin sunnuntaipelaajan näkökulmasta käsikonsoli ei ole ehkä kovin tarpeellinen, mutta toisaalta se tuo täysin erilaisen kokemuksen mobiilipelaamiseen. Suomessa hintaa Moto Gamepadiltä löytyy 99 euroa, joka on mielestäni varsin kohtuullinen hintataso.

Moto TurboPower Pack

Mielestäni toinen hyödyllinen lisäosa on Moto TurboPower Pack. Kyseessä on siis puhelimeen magneettiliittimellä yhdistettävä 3490 milliampeeritunnin varavirtalähde. Moto TurboPower Pack on valmistettu muovista, ja takaosa on kuvioitu yhden suuntaisilla viivoilla, jotka takaavat hyvän pidon. Kun lisäosa yhdistetään Moto Z2 Play- tai Moto Z2 Force -puhelimeen, puhelimen akku alkaa latautumaan heti, mutta vain yhdellä vaatimuksella: Puhelimen akun on oltava alle 80 prosenttia. Jos lisäosan laittaa paikalleen, kun akunvaraus on yli 80 prosenttia, puhelimen akun lataaminen ei ala automaattisesti.

Jo nimensä mukaisesti Moto TurboPower Pack on pikalataukseen kykenevä varavirtalähde. Lisäosalla on siis mahdollista ladata puhelinta samalla nopeudella kuin suoraan normaalilla TurboPower-seinälaturilla. Parasta Moto TurboPower Packissä on myös se, että varavirtalähde on mahdollista ladata pikalatauksen avulla USB-C-liittimen kautta.

Suomessa hintaa tällä  Moto Mods -lisäosalla on 69 euroa, joka on varsin paljon 3490 milliampeeritunnin varavirtalähteestä, mutta toisaalta mikään muu varavirtalähde ei integroidu samalla tavalla puhelimeen. Kyseessä ei ole millään tasolla pakollinen ostos Moto Z -malliston puhelimen kylkeen, mutta on se kuitenkin mukava lisä.

Moto 360 Camera

Viimeisenä, muttei kuitenkaan vähäisimpänä, testissä käväisi Moto 360 Camera -lisäosa, joka osaa siis kaikessa yksinkertaisuudessaan tallentaa 360 asteen videoita ja kuvia. Moto 360 Camera liitetään muiden Moto Mods -lisäosien tapaisesti magneettisella liittimellä puhelimeen kiinni. Lisälaite on valmistettu myös muovista.

Testasin Moto 360 Camera -lisäosaa yhdessä Moto Z2 Force- ja Moto Z2 Play -puhelimien kanssa ja se tuntui toimivan ilman ongelmia. Lisäosa istuu puhelimiin saumattomasti, mutta tekee kokonaisuudesta ehkä hieman paksun. Itse 360-kamera löytyy lisäosan yläreunasta ja sitä on suojaamassa kuminen kotelo. Moto 360 Camerassa on tasan yksi painike, joka yhdistetty Motorolan M-logoon. Kyseessä on ”kamerapainike”, jota painamalla otetaan kuvia.

Tavallisien 360 asteen videoiden ja kuvien lisäksi lisäosalla on mahdollista tehdä live-lähetyksiä Facebookiin Moto Live Stream -sovelluksen avulla. Testijakson aikana tuli otettua muutamia kuvia, jotka osoittivat, että Moto 360 Camera on varsin kätevä 360 asteen kuvien ottamiseen. Kyseiseen lisäosaan kannattaa kuitenkin itse ensin tutustua ennen kuin sen ostaa, sillä se ei ole varmasti kaikille tarpeellinen.

Hintaa Moto 360 Cameralla Suomessa on mukavat 299 euroa, joka on ainakin omasta mielestäni aivan liikaa. Itse en varmasti keksisi järkevää syytä miksi ostaisin 299 euroa maksavan lisäosan 800 euroa maksavalle puhelimelle. Juurikin korkean hinnoittelun takia Moto 360 Camera tulee löytymään mitä todennäköisesti vain muutamien Moto Z -puhelimien omistajilta.

Yhteenveto

Mielestäni Lenovon alaisuudessa valmistetut uudet Motorola Moto Z2 Play sekä Moto Z2 Force ovat varsin erikoisia puhelimia. Niissä on omat niin hyvät kuin huonot puolensa, joten selkeää mielipidettä siitä, pitäisikö jompikumpi puhelimesta ostaa, ei muodostunut. Molemmissa puhelimissa on todella laadukas ulkoinen toteutus, mikä on suuri vahvuus. Toinen vahvuus on erityisen hyvät OLED-teknologiaan perustuvat näytöt ja kolmantena vahvuutena voidaan pitää tämän hetken kuuminta tekniikkaa sekä erityisesti muistien määrää. Näiden lisäksi voin todeta Moto Mods -lisäosat vahvuudeksi, jos olettaa niistä olevan edes vähänkin hyötyä.

Valitettavasti puhelimissa on myös selviä heikkouksia. Kummankaan puhelimen kamerat eivät päässeet kovinkaan erikoisesti yllättämään, vaikka niissä on potentiaalia ja paremmalla optimoinnilla voisi niistä saada huomattavasti parempia. Moto Z2 Forcen kohdalla heikkous on 3,5 mm kuulokeliittimen puuttuminen sekä näytön muovinen pinnoite ei ole oikea lippulaivapuhelimelle. Moto Z2 -puhelimet eivät ole myöskään IP-luokiteltuja, joten ne eivät ole vedenkestäviä. Henkilökohtaisesti pidän molempien puhelimien heikkoutena myös hinnoittelua.

Suomessa halvempi Moto Z2 Play on myynnissä 449 euron hintalapulla ja Moto Z2 Force 799 eurolla. Molemmat puhelimista on mielestäni ylihinnoiteltuja, jonka takia nykyisillä hinnoilla ainakin itse valitsisin kilpailevan valmistajan puhelimen. Ymmärtäisin, jos Moto Z2 Playn hinta olisi alle 400 euroa ja Moto Z2 Forcen hinnoittelu keikkuisi 600 euron tietämissä. Jopa Suomessa 600 eurolla on mahdollista saada Moto Z2 Forcen kaltainen huippupuhelin.

Motorola Moto Z2 Play

Motorola Moto Z2 Force