Testissä Honor 400 – toimiva kokonaisuus

Honor 400

Honor 400 -sarjasta on aikaisemmin Suomeen saatu myyntiin edullinen Honor 400 Lite, mutta toukokuussa valikoima on laajentunut Honor 400 -perusmallilla. Kyseistä puhelinta on testattu SuomiMobiilissa useamman viikon ajan, ja nyt on aika katsoa millaisesta laitteesta todellisuudessa on kyse.

Kyseessä on suora seuraaja viime vuoden Honor 200 -puhelimelle, joten myös tällä kertaa tarjotaan mielenkiintoinen kokonaisuus ylempään keskihintaluokkaan. Honor 400 tuo mukanaan selviä muutoksia, sillä nyt tarjolla on pienempi ja kokonaan tasainen 6,55 tuuman näyttöpaneeli, tuttu Snapdragon 7 Gen 3 -järjestelmäpiiri sekä 200 megapikselin tasoinen kaksoiskamera. Honor on parantanut myös päivityslupausta selvästi, sillä nyt päivityksiä luvataan 6 vuodeksi eteenpäin.

Suomessa Honor 400 on ollut saatavilla toukokuun lopulta lähtien. Puhelimesta on ainoastaan 8 + 512 gigatavun muistiversio sekä väreinä kultainen Desert Gold tai musta Midnight Black.

Tässä artikkelissa tulemme tarkastelemaan Honor 400 -puhelinta rakenteen, teknisien ominaisuuksien, kameroiden sekä käyttökokemuksen kannalta. Lisäksi testijakson aikana toteutimme puhelimelle tutut pakkas- ja lataustestit, jotka käydään artikkelissa läpi. Alapuolella on vielä listaus puhelimen tärkeimmistä teknisistä tiedoista.

Myyntipakkaus

Honor 400:n myyntipakkaus ja sen sisältö.

Honor 400 toimitetaan tutussa litteässä valkoisessa myyntipakkauksessa, jonka kylkeen on merkitty laitteen mallikoodi, muisti- ja väriversio sekä IMEI-tiedot. Kannen alta paljastuu puhelin muoviin käärittynä, ja sen alta löytyy pahvitasku, jossa on pikakäyttöopas sekä USB-C > USB-C -lataus- ja tiedonsiirtokaapeli. Pahvistakusta löytyy myös vielä metallinen SIM-korttiluukun avaustyökalu. Laturia ei enää toimiteta mukana, eikä pakkauksesta löydy myöskään suojakuorta, joita Honor on toisinaan aiemmin laittanut mukaan.

Laatutuntuma ja ulkoiset huomiot

Muotoilun osalta Honor on tänä vuonna vaihtanut vahvasti luottamaan tasaisiin pintoihin ja kulmikkuuteen. Oikeastaan Honor 400 tuo vahvasti mieleen Honor 400 Liten, sillä nyt jatketaan samaa hillityn tyylikästä linjaa. Honor 400 on valmistettu muovirungosta ja lasipinnoista, mikä on hyvinkin perinteikästä tässä kategoriassa.

Testiin saapui kultainen Desert Gold -väriversio, joka on mukavan tyylikäs. Toki Honorille tyypillinen pirteä ja joukosta erottuva väri tällä kertaa puuttuu, mutta kultainen on miellyttävän perinteikäs ja hillitty sellaista kaipaaville. Kultaisessa värissä muovikehys ja lasinen takapinta ovat kauttaaltaan mattapintaiset, mistä itse tykkään paljon. Mattapinta ei ole liian karhea, vaan enemmän samettinen.

Testijakson aikana itse en saanut puhelimen lasiseen takapintaan huomattavia naarmuja, mikä on mattapintaisen toteutuksen vahvuus. Myöskään sormenjäljet eivät näkyneet mattapinnassa. Muovinen kehys tuntuu selvästi muovilta, ja ainakin itse jäin kaipaamaan metallista fiilistä. Puhelin tippui myös muutaman kerran kovalle lattialle, ja muovipintaan saatiin myös lommo. Mutta yleisesti Honor 400 tuntui mukavan kestävältä.

Honor 400:n yleisen kulmikkaan rakenteen takia puhelin ei ole kaikista ergonomisin. Kehyksen ja pintojen ollessa tasaiset on muotoilussa paljon 90 asteen kulmia. Toki Honor on hieman pyöristänyt kulmia, eli ne eivät ole teräviä, mutta myöskään ergonomisuutta ei ole paljoa pohdittu. Kulmikkuus on tuntunut puhelinmarkkinassa olevan nouseva trendi, joten Honor tarjoaa sitä mitä muutkin.

Näyttölasi yhdistyy runkoon ilman häiritseviä muovikehyksiä, mikä parantaa viimeistelyä huomattavasti. Lasin valmistajaa ei ole kerrottu, mutta Honor korostaa laitteen kestävyyttä, ja siihen onkin lisätty likaa hylkivä pinnoite. Testijakson aikana lasiin ei ilmestynyt merkittäviä naarmuja, ja lika pyyhkiytyi helposti pois.

Honor mainostaa myös vahvasti Honor 400 -puhelimen pudotuksenkestävyyttä uudenlaisen kestävämmän rakenteen myötä. Puhelin on saanut myös IP65-luokituksen, joka on selvä parannus edeltäjään verrattuna, jolle ei luvattu mitään IP-luokitusta. IP65-luokitus tarkoittaa, että puhelin on täysin suojattu pölyltä ja kestää voimakasta vesisuihkua joka suunnasta. Vaikka puhelinta ei ole tarkoitettu upotettavaksi veteen, se toimii luotettavasti esimerkiksi sateessa.

Honor 400 ei ole kaikista suurin puhelin, mutta ei myöskään varsinaisesti kompakti. Virallisiksi mitoiksi on kerrottu 156,5 x 74,6 x 7,3 millimetriä. Painoa on kerrottu olevan 184 grammaa, joka on myös kohtuullinen saavutus verrattuna monien kilpailijoiden jopa yli 200 gramman painoisiin puhelimiin tässä hintapisteessä. Laadullisesti Honor 400 on vakuuttava, eikä puhelin pääse suuremmin natisemaan tai antamaan periksi kevyesti käsien välissä taivuteltaessa.

Puhelimen etupuolen toteutus on myös vakuuttava, sillä näytön kehykset ovat tasaisen ohuet, ja näyttö kattaa peräti 90 prosenttia etupinnasta. Näytön yläreunassa on yksi reikä etukameralle. Näyttöön on piilotettuna myös valoisuuden- ja etäisyydentunnistimet, sekä puheluihin käytettävä kuuloke sijaitsee luonnollisestikin näyttölasin ja muovikehyksen välissä.

Takaosassa katse kiinnittyy kamera-alueeseen, joka on viimeistelty melko näyttäväksi. Se nousee selvästi muusta rungosta, mikä aiheuttaa pientä keikkumista pöytää vasten. Kamera-alueeseen on laitettu kaksi kamerasensoria sekä LED-salamavalo. Takaosassa on myös Honor-logo sekä muita vaadittuja logoja sekä tietoja pienellä präntillä.

Painikkeet ja liitännät ovat perinteisillä paikoillaan, oikealla kyljellä äänenvoimakkuus- ja virtapainikkeet. Painikkeet on valmistettu rungon tapaisesti muovista. Tällä kertaa Honor saa kiitosta siitä, että painikkeista on tehty aikaisempaa leveämmät. Honor 400:n vasen kylki on jätetty täysin tyhjäksi. Yläreunassa on yksi mikrofoni, äänentoistoa vahvistava kaiutinritilä sekä infrapunalähetin. Alareunaan on saatu mahdutettua kaiutin, USB-C-liitin, mikrofoni sekä SIM-korttiluukku, jonne on mahdollista asettaa kaksi nano-SIM-korttia.

Näyttö, tekniikka ja suorituskyky

Tekniikan osalta Honor 400 on saanut suuren päivityksen näyttöönsä. Vielä viime vuoden Honor 200 -puhelimessa nähtiin kaartuva näyttö, mutta nyt se on vaihtunut Honor 400 -puhelimen kohdalla tasaiseen näyttöön. Kokoa sillä on 6,55 tuumaa ja se perustuu 10-bittiseen AMOLED-paneeliin.

Näytössä on kiitettävä 2736 x 1264 pikselin tarkkuus, joka takaa 460 pikseliä tuumaa kohden. Tarkkuus riittää siis mainiosti moneen tilanteeseen, eikä yksittäisien pikseleiden havaitseminen ole mahdollista ainakaan paljain silmin. Yksi merkittävä parannus näytössä on kirkkaus, joka yltää Honorin mukaan nyt 5000 nitiin. Kirkkaus on siis hyvällä tasolla, eikä luettavuuden kanssa ole ongelmia kirkkaassakaan valossa.

Näytön virkistystaajuus on toteutettu tälläkin kertaa vain perinteisellä tyylillä, eikä Honor 400 -puhelimeen ole saatu lippulaivoista tuttua LTPO-tekniikkaa. 120 hertsin virkistystaajuus on hyvin yleinen, ja se tekee puhelimen käyttökokemuksesta mukavan sulavan. Käyttäjä voi valita puhelimeen 60 tai 120 hertsin virkistystaajuuden, minkä lisäksi vaihtoehtona on myös dynaaminen tila, joka säätää virkistystaajuutta näytettävän sisällön mukaisesti. Kuten todettua, niin kyseessä on perinteinen näyttöpaneeli, joka tukee vain 60, 90 ja 120 hertsin virkistystaajuuksia, joten sen kanssa ei päästä esimerkiksi 1 hertsiin.

OLED-tekniikan ansiosta Honor 400:n näyttö pystyy toistamaan värit todella hyvin. Musta on oikeasti mustaa, minkä lisäksi värisävyt ovat erittäin syviä ja tarkkoja. Itsellä ei ollut testijakson aikana tarvetta säätää näytön värejä, vaan ne oli kalibroitu oletusarvoisesti hyvin. Näyttö tuntui myös kokonaisuutena erinomaiselta, ja itse nautin sen tarjoamasta värintoistosta sekä yleisestä kokemuksesta.

Puhelimessa on myös Widevine L1 -sertifikaatti, joka takaa HDR-toiston monissa suoratoistopalveluissa, kuten YouTubessa ja Netflixissä. Esimerkiksi Netflix ilmoitti puhelimella olevan mahdollista katsoa korkeintaan Full HD -tasoista videota sekä HDR10-sisältöä. Honor 400 ei valitettavasti kuitenkaan tue Dolby Vision -tekniikkaa.

Asetuksia näytölle on paljon, ja tällä kertaa myös Honor 400:ssä on panostettu silmäystävällisiin ratkaisuihin. Näyttö tukee 3840 hertsin PWM-himmennystä, joka vähentää silmiin kohdistuvaa rasitusta laitetta käytettäessä heikossa valaistuksessa. Lisäksi näytön väriä voidaan vaihtaa kellertävämmäksi, joka on silmille ystävällisempi kuin sininen valo. Käyttäjät voivat asetuksista myös säätää näytön värejä sekä aktivoida Always-on-display-toiminnon.

Suorituskyvyn osalta Honor 400 on ehkä suurin pettymys. Tänä vuonna Honor ei ole lähtenyt päivittämään järjestelmäpiiriä, vaan tarjolla on sama Snapdragon 7 Gen 3 -piiri kuin Honor 200 -mallissa. Kyseessä ei ole mikään markkinoiden tehokkain keskihintaluokan piiri, mutta se tarjoaa edelleen ihan riittävän teknisen pohjan sekä se on valmistettu melko tuoreella 4 nanometrin prosessilla.

Snapdragon 7 Gen 3 -piirissä on kahdeksan ydintä, jotka on rakennettu 1 + 3 + 4 -konfiguraation pohjalle. Käytössä on yksi 2,63 GHz:n kellotaajuudella toimiva Cortex-A715-ydin, neljä 2,4 GHz:n kellotaajuudella toimivaa Cortex-A715-ydintä sekä kolme 1,8 GHz:n kellotaajuudella toimivaa Cortex-A510-ydintä. Grafiikkaprosessorina toimii Adreno 720.

Suomessa Honor 400 on tuotu myyntiin yhdessä muistiversiossa, jossa on 8 gigatavua RAM-muistia sekä 512 gigatavua sisäistä tallennustilaa. Honor hyödyntää puhelimessa keskihintaisia muistitekniikoita, sillä RAM-muisti perustuu LPDDR5-versioon ja tallennustila vastaavasti UFS 3.1 -versioon. Muistikorttipaikkaa ei ole uutuuspuhelimeen saatu, vaan käyttäjien on luotettava tarjolla olevaan tallennustilaan.

Tallennustila on tuplaantunut verrattuna edeltäjämalliin, joten sentään pientä ekstraa Honor on tällä kertaa halunnut tarjota.

Suorituskyky ei ole siis mennyt parempaan suuntaan ollenkaan, vaan pysytään ihan samoilla tasoilla kuin viime vuonna. Lisäksi suorituskyky jää paljon pahimmista kilpailijoista, kuten OnePlus Nord 4 -puhelimesta, jossa on uudempi Snapdragon 7 -sarjan piiri. Jos Honor 200 jäi jo viime vuonna kilpailijoista, voitte vaan kuvitella kuinka paljonko Honor 400 jää samalla piirillä vuotta myöhemmin. Ei näin Honor.

Alapuolella olevasta taulukosta voi verrata Honor 400 -puhelimen saamia suorituskykytestin tuloksia viime vuoden Honor 200 -puhelimen kanssa sekä kovimman kilpailijan, eli OnePlus Nord 4 kanssa.

Suorituskyky jättää siis toivomisen varaa, mikä myös näkyi laitteen käytössä joka päivä. Suorituskyky ei enää vastannut ohjelmiston vaatimaa tasoa, sillä välillä tuntui olevan pieniä hidasteluja. Toki nämä eivät olleet liian huomattavia, mutta hitaus näkyy esimerkiksi kameran käytössä, raskaimmissa sovelluksissa sekä tilanteissa, joissa suorituskykyä enemmän tarvittaisiin. Suurta ongelmaa ei kuitenkaan ollut, mutta parempi suorituskyky ei olisi pahitteeksi.

Suorituskykytestien kohdalla on kuitenkin hyvä muistaa, etteivät ne anna täysin realistista kuvaa puhelimien suorituskyvystä. Suorituskykytesteissä puhelimet laitetaan äärirajoille, mutta päivittäisessä käytössä vastaavia tilanteita tuskin kovin paljoa on.

Tietysti positiivista on se, ettei ainakaan liiallinen suorituskyky aiheuttanut puhelimelle ylimääräistä lämpenemistä. Lämmönhallinta on siis kunnossa, joten siitä ei tarvinnut huolehtia. Testijakson aikana puhelimen ei todettu lämpenevän peruskäytössä, eikä myöskään kovemmassakaan käytössä havaittu mitään liiallista kuumenemista.

Snapdragon 7 Gen 3 -järjestelmäpiirissä on integroitu Snapdragon X63 5G -modeemi, joka tukee non-standalone- ja standalone-tekniikoita, dual-SIM-5G-toteutusta sekä muita kehittyneitä 5G-tekniikoita. Teoriassa järjestelmäpiiri kykenee 5 Gbps:n latausnopeuksiin sekä 2,9 Gbps:n lähetysnopeuksiin. Testijakson aikana mobiiliverkkojen kanssa ei havaittu ongelmia.

Kahden fyysisen SIM-kortin rinnalla Honor 400 -puhelin tukee myös eSIM-ratkaisua. Tuki eSIM-kortille on Suomessa suurimpien operaattoreiden kanssa. Honor 400 -puhelimessa on lisäksi Wi-Fi 6 -tuki sekä NFC-yhteys. Värinäpalaute oli puhelimessa kohtuullisella tasolla, eikä se tarjoa mitään joukosta erottuvaa. USB-yhteydestä vastaa vanhahko USB 2.0 -versio.

Muuta tekniikasta

Honor 400 tarjoaa tutun sormenjälkilukijan, joka perustuu optiseen ratkaisuun. Sormenjälkilukija sijaitsee näytön alareunassa, josta sitä on helppo käyttää esimerkiksi peukalolla. Toki lukijan sijainti hieman korkeammalla näytössä voisi olla luontevampi, sillä nykyisessä sijainnissa joudutaan peukalolla toisinaan hieman kurottamaan.

Koska sormenjälkilukija on pysynyt ennallaan verrattuna edeltäjään, niin luonnollisesti myös sen toiminta on tutulla tasolla. Honor 400:ssa sormenjälkilukija toimi mukavan nopeasti ja luotettavasti. Vain harvoin tuli vastaan tilanteita, joissa puhelin ei tunnistanut sormea, mutta näissäkin tilanteissa sormi saattoi olla hieman likainen tai märkä.

Toinen Honor 400:n biometrinen lukituksen avaustapa on kasvojentunnistus. Honor luottaa kasvojentunnistuksessa etukameraan, joten se ei ole yhtä luotettava vaihtoehto kuin sormenjälkilukija. Kasvojentunnistus toimi muutamien testien perusteella hyvin, eikä sitä pystynyt ohittamaan kuvalla. Testijakson aikana kasvojentunnistusta ei kuitenkaan käytetty päivittäisessä käytössä, sillä usein itse olen havainnut sormenjälkilukijan olevan selvästi käyttäjäystävällisempi vaihtoehto.

Infrapunalähetin on edelleen läsnä Honor 400 -puhelimessa, ja se ainakin ilahduttaa itseäni. Infrapunalähettimen ansiosta puhelinta pystyy käyttämään kaukosäätimenä Älykäs ohjain -sovelluksen avulla. Ominaisuus on kätevä, sillä suoraan puhelimella voi ohjata perinteistä televisiota tai muita kauko-ohjattavia kodin laitteita. Kaikille infrapunalähettimestä ei ole suurta hyötyä, mutta kun sitä oppii käyttämään, siitä saa kaiken irti.

Honor 400 tarjoilee stereokaiuttimet, joka on toteutettuna niin sanotulla hybridiratkaisulla. Laitteen alareunassa on niin sanottu pääkaiutin ja toisena on puheluihin käytettävä kuuloke. Laitteen yläreunaan on tehty myös reikiä, jotka tasapainottavat äänen suuntautumista hieman.

Ääntä puhelimesta lähtee kiitettävästi, ja Honor on säästänyt puhelimessa edeltäjästä tutun 200% maksimiäänenvoimakkuuden. Eli perustason äänen voi myös lähes tuplata. Itse en kyseiselle ominaisuudelle suurempaa käyttöä löytänyt. Kaiuttimet riittävät mainiosti kuitenkin puhepainotteisen äänen kuunteluun. Ääni on melkein tasapainossa, mutta ei täysin.

Honor ei tarjoa perinteistä 3,5 millimetrin kuulokeliitintä, joten se kannattaa ottaa huomioon laitetta hankkiessa. Kyseessä ei ole merkittävä puute, sillä myös ilman kuulokeliitintä pystyy elämään. Puhelimessa on Bluetooth 5.4 -yhteys, jonka avulla pystytään takamaan vakaa yhteys Bluetooth-kuulokkeisiin. Honor on tuonut puhelimeen tuen aptX- ja aptX HD -tekniikoille, joten äänenlaadun pitäisi olla langattomien kuulokkeiden kautta hyvä. Testijakson aikana ei havaittu ongelmia kuulokkeiden yhteyden kanssa.

Akku ja lataus

Honor 400 on Suomessa myynnissä karsittuna versiona, sillä akku on kooltaan 5300 milliampeerituntia. Valituilla markkinoilla tarjolla on myös 6000 milliampeeritunnin versio, joka olisi ollut kiva nähdä myös pohjolassa. 5300 milliampeerituntia on vain 100 milliampeerituntia enemmän kuin viime vuoden Honor 200 -puhelimessa, joten merkittävää parannusta ei kannata odottaa. Akku perustuu pii-hiiliteknologiaan, jota Honor on hyödyntänyt paremmissa puhelimissaan.

Akunkesto on perustasolla, eikä se suuremmin yllättänyt tai edes pettänyt testijakson aikana. Akku riitti mainiosti yhdeksi päiväksi, ja usein iltaisin akun varaus laski noin 20 prosenttiin. Hyvin harvoin akunvaraus tipahti alle 15 prosenttiin. Myös parempia tuloksia on tämän hintapisteen puhelimissa nähty, joten Honor 400 on melko keskivertoinen.

Latauksen osalta Honor 400 -puhelimessa on karsittu aika paljon. Nyt tuotteina on 66 watin tehoinen Honor SuperCharge -pikalataus, joka on siis heikompi kuin edeltäjän 100 watin pikalataus. Honor ei ole taaskaan saanut mukaan langatonta latausta, jota ainakin itse jo vaadin tämän hintapisteen laitteelta. Mielestäni langaton lataus pitäisi olla pakollinen ominaisuus Honor 400 -puhelimessa.

Pikalatauksen osalta tuetaan erityisesti Honorin omaa SuperCharge-latausstandardia, jolla 66 wattia saadaan aikaiseksi. Euroopassa puhelimien pitää tukea myös PD-pikalatausta, ja Honor 400 tukeekin sitä aina 60 wattiin asti. Erikoisesti pieni ero latausstandardien watteihin on saatu, mutta kokemuksien mukaan suurta eroa ei nähdä.

Toteutimme Honor 400 -puhelimelle lataustestin Honorin virallisella pikalaturilla. Tulokset ovat nähtävillä alapuolella olevasta kuvaajasta. Lataustesti on tehty 5 minuutin mittausvälillä.

Honor 400 -puhelimen akun latausnopeus 66 watin pikalatauksella.

Honorin omalla SuperCharge-pikalatauksella akku latautui tyhjästä täyteen 60 minuutissa. Honor itse mainostaa puhelimen latautuvan tyhjästä 44 prosentin varaukseen 15 minuutissa, mitä ei kuitenkaan päästy todentamaan lataustestissä. Nimittäin 15 minuutissa akkua saatiin vain 31 prosenttia. Verrattuna edeltävään Honor 200 -puhelimeen Honor 400 latautuu täyteen 15 minuuttia hitaammin.

10 minuutissa akkua oli 19 prosentin verran, 15 minuutissa 31 prosentin verran ja 30 minuutissa akkua oli 63 prosenttia. 90 prosentin varaustaso saavutettiin 45 minuutissa. Lataus hidastui loppua kohden, sillä ensimmäiset kymmenen prosenttia latautuivat 4 minuutissa ja viimeiset kymmenen vaativat latautuakseen 15 minuuttia.

Kyseessä on perustason pikalataus omassa hintapisteessään. Toki harmillista on se, että tällä kertaa latausnopeudessa on menty selvästi heikompaan suuntaan. Mielestäni on erikoista, että vuodessa päädytäänkin huonompaan.

Testijakson aikana Honor 400 laitettiin SuomiMobiilin tuttuun pakkastestiin. Testissä on tarkoitus testata kuinka hyvin älypuhelimet kestävät pakkasta. Laitoimme puhelimen pakastimeen ja katsoimme kuinka paljon 60 minuutin oleskelu -18 asteessa kulutti akkua. Testi suoritettiin kahdesti: ensimmäisellä kerralla puhelimen näytön ollessa sammutettu sekä toisella kerralla videon toistuessa näytöllä.

Ensimmäisellä testauskerralla Honor 400 laitettiin pelkiltään 60 minuutiksi -18 asteen pakkaseen näytön ollessa sammutettuna. Testin jälkeen akunvarausta oli jäljellä 100 prosenttia, eli akkua ei kulunut ollenkaan. AMOLED-tekniikan ansiosta näyttö ei ottanut itseensä pakkasessa, vaan toimi hyvin. Myös näyttöön integroitu sormenjälkilukija toimi ongelmitta. Honor oli kuitenkin estänyt kamerassa salaman käytön. Akun lataaminen oli mahdollista, mutta lataus ei kuitenkaan edennyt.

Toisella testauskerralla puhelin laitettiin jälleen 100 prosentin akunvarauksessa 60 minuutiksi -18 asteen pakkaseen. Tällä kerralla Honor 400 -puhelimen näyttö oli päällä koko testin ajan ja toisti Full HD -tasoista videota. Testin jälkeen akkua oli kulunut ainoastaan 5 prosenttia, eli varausta oli jäljellä 95 prosenttia. Akun kuluminen oli testissä normaalilla tasolla, sillä yleisesti testissä kuluu akkua 5-15 prosenttia. Myöskään tämän toisen testauskerran aikana ei havaittu muita ongelmia, joita ei olisi havaittu jo ensimmäisessä testissä.

Honor 400 pärjäsi pakkastestissä tutulla tasolla, eikä testi tarjonnut juuri yllätyksiä. Tällä kertaa erikoista oli se, ettei puhelin ilmoittanut latauksen rajoittamisesta millään tavalla. Laite ei kuitenkaan ottanut virtaa vastaan ollenkaan muutamaan minuuttiin, joten lataus ei ollut mahdollista. Pakkastestissä ainoa huomio oli, että salamaa ei voitu käyttää kuvaustilanteessa, jos lämpötila oli liian alhainen.

Kamerat

Kameroita on tällä kertaa päivitetty vähintään mielenkiintoisella tavalla. Honor on nimittäin karsinut nyt yhdestä kamerasta, sillä kolmen sijasta takaosasta löytyy vain kaksi kameraa. Honor on perustellut tätä aikaisempaa laadukkaammalla pääkameralla, jonka myötä erillisestä telekamerasta on voitu luopua. Nyt mukana on enää pää- ja ultralaajakulmakamerat.

Edeltäjän 50 megapikselin pääkamera on nyt vaihtunut tarkempaan 200 megapikselin sensoriin. Käytössä on Samsungin kehittämä ISOCELL HP3, joka on kooltaan 1/1,4 tuumaa ja siinä on 0,56 mikronin pikselikoko. Kameran linssissä on f/1.9-aukko ja se on optisesti vakautettu.

Ultralaajakulmakameran tekniikoista ei ole juurikaan tietoa, mutta se on pitkälti samanlainen kuin edeltäjässä. Kamera on 12 megapikselin tasoinen ja siinä on f/2.2-aukolla varusteltu linssi, jonka avulla taltioidaan kuvia 112 asteen kuvakentällä. Ultralaajakulmakamera tukee automaattitarkennusta, eli se hoitaa myös makrokuvaamisen.

Honor 400:n etukamera on 50 megapikselin tasoinen ja ultralaajakulmalinssillä varusteltu, jossa on f/2.1-aukko sekä kiinteä tarkennus.

Honor 400:n kamerat lyhyesti:

• Takaosan kaksoiskamera:
  • Pääkamera: 200 megapikseliä (ISOCELL HP3, f/1.9, 1/1,4”, 0,56 µm, PDAF, OIS)
  • Ultralaajakulma: 12 megapikseliä (f/2.2, PDAF, 112 asteen näkökenttä)
• Etukamera: 50 megapikseliä (f/2.0, FF)

Huom. artikkelissa kuvat on pakattu, mutta täydessä resoluutiossa niitä voi tarkastella OneDrivesta.

Pääkameran osalta 200 megapikseliä kuulostaa miellyttävän suurelta määrältä, mutta Honor luonnollisestikin käyttää tuttua pikseleiden yhdistämistekniikkaa. Eli lopputuloksena perusasetuksella taltioidaan 12,6 megapikselin tasoisia kuvia. Myös 200 megapikselin kuvien ottaminen on mahdollista erillisessä tilassaan, mutta testijakson aikana päädyttiin testaamaan kameraa vain siten kuin Honor on sen suunnitellut oletusasetuksilla käytettäväksi.

Yleisellä tasolla Honor 400 -puhelimen pääkamera tuottaa erinomaista jälkeä. Erityisesti hyvässä valaistuksessa kuviin saadaan laaja dynaaminen alue ja värit taltioituvat hyvin. Toki Honorille tyypillistä erityisesti vihreän värin korostusta oli havaittavissa. Toisinaan kuvat tuntuivat myös yliterävöittyvän, mutta se ei ollut aina liiaksi havaittavissa. Kuvissa oli paljon yksityiskohtia ja kokonaisuus oli mielestäni tämän kategorian parhaimmistoa.

Heikossa valaistuksessa pääkamera on myös hyvällä tasolla. Yksityiskohtia saadaan taltioitua kuviin paljon ja kuvat eivät jää liian tummiksi. Dynaaminen alue on hyvä ja ylimääräinen pehmeys on saatu minimoitua. Värit ovat myös todella hyvät. Kamerassa on tuettuna automaattinen yökuvaustila, joka parantaa valoisuutta ja yksityiskohtia automaattisesti.

Alapuolella on muutamia kuvia, jotka on taltioitu Honor 400:n pääkameralla.

Ultralaajakulmakamera on pysynyt lähes ennallaan, ja se havaittiin myös tuttuna laatuna kuvissa. Hyvässä valaistuksessa kamera on parhaimmillaan, mutta se ei ole kuitenkaan erotu joukosta millään erityisen laadukkaalla lopputuloksella. Dynaaminen alue ja värit ovat hyviä, mutta pehmeyttä on yllättävän paljon.

Heikossa valaistuksessa ultralaajakulmakamera ei pärjää. Kuvista tulee todella pehmeitä, ja kuvat ovat usein melko tummia. Värit ovat kuitenkin riittävät, vaikka tietynlaista pientä harmautta tulikin lisää. Mutta kuvien pehmeys on suurin ongelma, eikä Honor 400 pääse juurikaan yllättämään positiivisesti.

Automaattitarkennuksen ansiosta kameraa voi käyttää myös makrokuvien ottamiseen, joten enää erillistä heikkolaatuista makrokameraa ei tarvita. Tämä on loistava suuntaus, ja varmasti ilahduttaa makrokuvaajia.

Alapuolella on muutamia kuvia, jotka ovat otettuna Honor 400 -puhelimen ultralaajakulmakameralla.

Videokuvaus onnistuu Honor 400 -puhelimella tutulla keskihintaluokan tyylillä, eli kaikilla kameroilla tuetaan 4K 30 fps -videokuvaa. Videokuvauksen osalta puhelin on itselleni riittävä, ja laatu on miellyttävä perustilanteissa. Videokuvaus on kuitenkin itselläni sen verran vähäistä, että testaamisen jäivät sen osalta pieneksi. Honor on mahdollistanut myös kameroiden välillä liikkumisen kesken videokuvaamisen.

Etukamera on Honor 400 -puhelimessa riittävällä tasolla. Kameran kuviin taltioituu parhaimmillaan paljon yksityiskohtia ja värit ovat tarkat. Hyvät tulokset vaativat myös valoa, joten heikossa valossa pehmeys tuntui lisääntyvän paljon. Etukamera tukee lisäksi 4K 30 fps -videokuvausta. Ainoa ongelma on kiinteä tarkennus, eli automaattitarkennusta ei ole mukana.

Kamerasovelluksen osalta Honor 400 tarjoaa saman kokemuksen kuin muutkin Honorin puhelimet. Kamerasovelluksen päänäkymässä on esillä karusellimainen ominaisuusvalitsin, jossa voidaan vaihdella erilaisien tilojen välillä (yö, muotokuva, valokuva, videot, pro ja lisää-valikon takaa löytyy enemmän). Päänäkymästä pääsee käsiksi myös aikaisemmin otettuihin kuviin sekä voidaan vaihtaa yhdellä painalluksella taka- ja etukameroiden välillä.

Sovelluksen yläreunassa on pikapainike Google Lens -ominaisuuteen, jonka avulla voidaan skannata esim. QR-koodeja. Kameran yläreunassa on myös asetukset salamalle, liikkuvalle kuvalle sekä HDR-tilalle. Kameran päänäkymässä on myös zoomisäädin, jossa painikkeet ovat vaakasuunnassa laukaisinpainikeen yläpuolella. Zoomisäätimessä on pikavalinnat ultralaajakulmalle (0,6x), pääkameralle (1x) sekä digitaaliselle zoomille (2x ja 4x). Päänäkymässä voidaan pyyhkäistä ylöspäin, jolloin esille saadaan helposti asetukset kuvasuhteelle, salamalle ja muille pikavalinnoille.

Honor 400 tarjoilee myös pro-tilan, jossa pystyy säätämään kaikkien kameroiden asetuksia manuaalisesti. Pääkamerassa on mahdollista säätää ISO-arvoa (50 – 6400), suljinnopeutta (1/6400 s – 30 s), valotuksen korjausta (-4…+4), valkotasapainoa sekä tarkennusta. Honor mahdollistaa myös RAW-kuvien taltioinnin. Pro-tilassa on mahdollista vaihtaa myös videokuvauksen puolelle, jolloin saadaan videota kuvattaessa manuaalisäädöt esille.

Kamerasovellus ei tuntunut Honor 400 -puhelimessa kaikista nopeimmalta, sillä vastaan tuli usein pientä hidastelua ja takkuilua. Kokemus ei ole täysin surkea, mutta parempiakin on tässä hintapisteessä tullut vastaan. Honorilla on jäänyt optimoinnit hieman kesken tai sitten puhelimen suorituskyky ei yksinkertaisesti riitä.

Käyttöjärjestelmä

Käyttöjärjestelmänä puhelimessa on Android 15, jonka päällä hyrrää MagicOS 9.0 -käyttöliittymä. Tuttuun tapaan Honor menee tekoäly edellä, ja mukana on muutamia uusia ominaisuuksia verrattuna esimerkiksi alkuvuoden Magic7 Prohon. Ohjelmisto on muilta osin kuitenkin todella tuttua Honoria.

Yksi Honorin ongelmista on ollut heikohko päivityslupaus verrattuna kilpailijoihin, mutta tänä vuonna Honor on ottanut lupaukset tosissaan. Honor 400 saa 6 vuoden ajan Android-versiopäivityksiä sekä 6 vuoden ajan tietoturvapäivityksiä. Lupaus on jo markkinan kärkitasoa, ja selvä parannus Honor 200 -puhelimelle luvattuun 3 + 4 vuoden päivityslupaukseen.

Tässä hintapisteessä 6 + 6 vuotta on mielestäni erinomainen, sillä se tarkoittaa Honor 400 -puhelimen saavan päivityksiä vielä kesällä 2031.

Honorin kohdalla on jälleen hyvä nostaa esille Googlen palvelut, jotka siis ovat vakiona osa Honor-puhelimia. Honor on irtautunut Huaweista muutama vuosi sitten, joten Honorilla ei ole mitään rajoitteita taakkanaan. Googlen palvelut tekevät kokemuksesta tasavertaisen pahimpien kilpailijoiden kanssa, joten tutut sovellukset voi ladata nyt normaaliin tapaan ja ilman ongelmia.

MagicOS 9.0 ei tuo mukanaan mitään maailmaa mullistavaa uutta käyttöliittymään, vaan kokemusta on pyritty vain hieman uudistamaan. Tarjolla on enemmän pyöristystä elementeissä ja myös hieman uusia ominaisuuksia. Avainroolissa ovat edelleen Magic Portal, Magic Capsule sekä Magic Ring. Mukana on paljon tekoälyä, mikä voi jakaa hieman mielipiteitä.

Honor on saanut laitteeseen uuden Gemini-avustajan, jonka kanssa voi puhua suomea. Toki kyseessä ei ole versio, joka pystyisi hallitsemaan puhelinta tai tekemään monipuolisia tehtäviä, vaan kyseessä on vain perusominaisuudet. Googlelta mukaan on saatu myös Circle to Search -toiminto.

Honor 400 tarjoaa samat tutut tekoälytoiminnot kuin Magic7 Pro. Näistä yksi mielenkiintoinen on AI Deepfake -tunnistus, joka havaitsee videopuheluissa huijausyritykset. Valitettavasti monet tekoälyominaisuudet ovat hieman turhia, sillä ne eivät toimi vielä suomeksi. Tarjolla olisi esimerkiksi paljon kielimuuria vähentäviä ominaisuuksia, kuten tekoälyavusteinen kääntäjä. Toki sitä voi käyttää englanniksi ja kääntää puhetta muille tuetuille kielille.

Lisäksi tekoäly on saatu mukaan Honorin omaan muistiinpanosovellukseen, mutta jälleen kerran tukea suomelle ei löydy. Jos teksti on esimerkiksi englanniksi, niin tekoäly pystyy muotoilemaan tekstiä sekä luomaan yhteenvetoja. Muistiinpanosovelluksessa on myös reaaliaikainen litterointi tuetuilla kielillä. Suomeksi sekään ei toimi.

Kuvanmuokkaukseen on tuotu myös tekoälyä, ja ominaisuudet ovat laajentuneet nyt Honor 400:n kohdalla. Tarjolla on samat AI Pyyhekumi ja AI Cutout, jotka olivat myös Magic7 prossa. AI-pyyhekumilla voidaan poistaa kohteita kuvista, kuten ihmisiä ja muita ylimääräisiä asioita. Ominaisuus toimi hyvin, ja sitä Honor on onnistunut parantamaan generatiivisen tekoälyn avulla. AI-pyyhekumi on laajentunut automaattisella mahdollisuudella poistaa ohikulkijat sekä heijastukset esimerkiksi ikkunoista, joista molemmat toimivat todella vakuuttavasti.

AI Cutout vastaavasti mahdollistaa kohteiden irrottamisen kuvasta napautuksella, ja niistä voidaan tehdä leikkeitä. Lisäksi sen avulla voidaan muokata kuvien taustaa tai poistaa se kokonaan. Kyseessä on perusominaisuuksia, joita on puhelimissa ollut jo vuosia. Uutena ominaisuutena on AI-laajennus, jonka avulla kuvia voidaan laajentaa generatiivisen tekoälyn avulla. Myös AI-skaalaus on uusi ominaisuus ja sen avulla esimerkiksi heikkolaatuisia kuvia voidaan hieman parantaa esimerkiksi terävöittämällä.

Yksi Honor 400 -sarjan hauskimmista uusista ominaisuuksista löytyy Galleriasta. Kuvasta videoksi -toiminto tuo tavallisiin valokuviin uuden elämän. Kyseessä on AI-ominaisuus, joka hyödyntää Googlen Veo 2 -videogenerointimallia. Idea on yksinkertainen mutta vaikuttava: annat valokuvan, ja tekoäly luo siitä noin 5 sekunnin mittaisen videoklipin.

Prosessi kestää noin minuutin, eikä videossa ole ääntä, mutta lopputulos on yllättävän realistinen. Kuvassa näkyvät ihmiset, tausta tai muut elementit saavat eloa tavalla, joka muistuttaa hetkeä ennen tai jälkeen valokuvan ottamista. Lopputulos ei aina ole täydellinen, mutta parhaimmillaan se hyvinkin elävä.

Viime vuonna esitelty Magic Portal on saanut myös päivitystä. Sen ideana on ollut ymmärtää käyttäjän aikomukset ja ohjata suoraan oikeisiin sovelluksiin. Magic Portal to Anywhere -päivityksen myötä käyttäjät voivat ympyröidä objekteja aktivoidakseen välittömän tekstin ja kuvan tunnistuksen. Lisäksi ominaisuus tukee laajemmin viihde-, kuljetus- ja tuottavuussovelluksia sekä parannettua ymmärrystä maamerkeistä ja elokuvasisällöistä.

MagicOS 9.0 on mielestäni laadukas ja tuo mukanaan sulavan käyttökokemuksen. Testijakson aikana en huomannut merkittäviä ongelmia, jotka olisivat liiaksi häirinneet käyttöä. Tietysti siellä täällä tuntui olevan pientä hidastelua, mikä johtuu laitteen vanhasta järjestelmäpiiristä. Mielestäni Honor on myös vähentänyt aggressiivista ilmoituksien rajoittamista, sillä nyt koin ilmoituksien tulevan läpi ainakin tärkeimmistä sovelluksista.

Yhteenveto

Honor 400 on mielenkiintoinen päivitys verrattuna edeltäjään, sillä tietyillä osa-alueilla ei olla menty eteenpäin, ja monessa kohdassa on otettu jopa takapakkia. Honor 400 on teknisesti monipuolinen, mutta kompromisseja on tehty etenkin akunkeston ja suorituskyvyn osalta liikaa, jotta kyseessä olisi selkeä askel eteenpäin.

Positiivista on laadukas rakenne IP65-suojauksen kera, stereokaiuttimet, hyvät kamerat sekä suuri 512 gigatavun tallennustila. Android 15 -käyttöjärjestelmä, MagicOS 9.0 sekä tekoälyominaisuudet tarjoavat nykyaikaisia toimintoja, ja kuuden vuoden päivityslupaus on erinomainen lisä pitkäikäisyyttä ajatellen.

Toisaalta puhelimen pienempi akku Euroopan markkinoilla, aiempaa hitaampi lataus, vanha järjestelmäpiiri sekä telekameran puuttuminen heikentävät kokonaisuutta. Lisäksi muistikorttipaikan ja kuulokeliitännän puute saattaa harmittaa joitakin käyttäjiä.

Honor 400 ei ole huono puhelin, mutta se ei myöskään erotu edukseen keskihintaluokan kilpailussa. Monet saman hintaluokan laitteet tarjoavat parempaa suorituskykyä, pidempää akunkestoa tai monipuolisempia kameraratkaisuja.